torstai 9. helmikuuta 2012

Kuinka se elämä sittenkin voittaa?

Joskus luulin että elämäni on täysin päin helvettiä, mutta kun oon tässä kuullut kavereitteni ongelmista sun muista, tajuan että elämäni menee oikeastaa ihan hiton hyvin. Mulla on koulutuspaikka siis tulevaisuus. Vaikka tässä tekisi mieli jättää koulukesken en sitä koskaan aio tehdä. Haluan että itselläni olisi tulevaisuudessa edes jotain. On mulla sitten ainakin pätevät paperit jotka auttavat minua, niin työnhaussa kuten stten siinäkin jos joskus haluan vaihtaa alaa.

Elämäni ei kuitenkaan ole niin kuin joku sen luulisi olevan, se mitä kerron ja näytän ei todellisuudessa kerro kaikkea. En minä saa melkein koskaan sitä mitä haluan jos kyse on jostain vähän isommast hankinnasta. Saa nähdä nyt miten käy kun olis tarkotus hypätä lapsuuden kengistä ulos ja alkaa katselemaan maailmaa täysin uusin silmin. Yksin ei hylättynä mutta kuitenkin. On aika jättää menneet taakse, on aika hyvätellä lapsuuden mmuistot, on aika jättää menneisyys. On aika aloittamaan elämä alusta, tai ainakin jatkamaan sitä uusin silmin. Työpaikan kun nyt tässä vaan sais ni vois olla mahdollisuus vaikka ja mihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti