Jos tää laulu on liian lyhyt kiekkumarallallei niin lauletaan se vielä kerran kiekkumarallallei

Hupsista.. Hiukan jääny kirjottaminen sitte vähii :D Anteeksi.
Eli joskus kun jaksan,viitsin,kykenen ja haluan niin laitan tänne kertomuksen miten tuo purpuriviikko sitten oikein menikään. Näin aluksi voin sanoa että ikimuistoinen kokemushan se oli..

Ja siis tosiaan olin kaverillani Tuijalla Ma-To ja sekin kävi vielä niin hassusri että alkuperäisen suunnitelman mukaan piti olla vaan Ti-Ke mutta äitini ehdotti jos olisin Ma-Ke (Maanantaina yksi kokous jonka takia siis ei pitänyt mennä mutta kuitenkin kokouksen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Järilää) ja sitten Tiistaina kysyin Tuijalta jos sopisikin olla vielä yksi yö ja näin ollen sain viettää mitä parhaimmat neljäpäivää Tuijan seurassa. Mutta tosiaan tuosta viikosta lisää sitten joskus :D

Mutta tiettekö mikä on kamalaa.. Ikävä.. ja vielä sellainen ikävä mikä tuntuu ettei lopu koskaan eikä se oikein purkaudu mitenkään.. Vaikka kuinka yrittäis ajatella jotain muuta mutta kuitenkin jossain vaiheessa aina pysähtyy miettimään asiaa.. Itkuhan siinä ainakin minulla tulee.. Mutta kai tää tästä kun annan nyt ajan kulua ja paljon niin eiköhän sitten joskus helpota :D

Palaillaan!

Nauraa lasten suut ja naapurin rouvan leukaluut

Ihana tuo otsikko mutta se on siis yhestä lasten laulusta joka on soinut mun päässä koko päivän aamusta asti. Eipä oo muuten tullu tässä kirjoteltuakaan pitkään aikaan. Mutta ehkäpä suurimpana syynä on ollut se että ei oo ollut mitään kerrottavaa ja sitten se että ei oikeen oo edes ehtinyt kirjotteleen.


Mutta nythän mulla on kerrottavaa eli oon ollut Eilisestä eli Maanantaista asti "töissä" Eli oon ollut avustamassa lasten musiikki pajoissa ja nämä pajat liittyvät noihin Kiikoisten purpureihin. Mulla on jokseenkin sanoakseni todella mukavaa vaikka lämpöasteet on ollu lähemmäs +30. Lapsilla tuntuu virtaa riittävän aina vaan enemmän mitä kuumempi on..



Tällä hetkellä myöskin oon kaverillani Tuijalla Torstaihin asti :)