Voi tsiisus, äkkiä meni sitten puolivuotta ilman blogia.. Tai oikeastaan ei ilman blogia vaan ilman sitä että en ole tätä päivittänyt enää pitkään aikaan. Tää Päivä juttu systeemikin on jäänyt ja ajattelin nyt sitä täytellä niin pitkälle ku mielenkiintoa (lue inspiraatiota) Riittää =D


Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Tänään Hhmm, siis eilen tätä päivää on eletty jo hurjat 0:45 min =D Mutta joo meillä kun kävi noita vieraita ihan tiuhaan tahtiin ja tuolla häijään maarkkinoillakin tuli käytyä niin päivän menuuseen on kuulunut lähinnä grillimakkaraa, kakkua, kuivakakkua, suolakeksejä, kalaa, keksejä sun muita herkkuja. En normaalisti syö näin epäterveellisesti ja nyt olisi tarkoitus taas koulun alettua ruveta syömään suhteellisen normaalisti...

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
 Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
 Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
 Päivä 19 – Kaduttaa
 Päivä 20 – Tässä kuussa
 Päivä 21 – Toinen hetki
 Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
 Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
 Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
 Päivä 27 – Suosikkipaikkani
 Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
 Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Kuinka se elämä sittenkin voittaa?

Joskus luulin että elämäni on täysin päin helvettiä, mutta kun oon tässä kuullut kavereitteni ongelmista sun muista, tajuan että elämäni menee oikeastaa ihan hiton hyvin. Mulla on koulutuspaikka siis tulevaisuus. Vaikka tässä tekisi mieli jättää koulukesken en sitä koskaan aio tehdä. Haluan että itselläni olisi tulevaisuudessa edes jotain. On mulla sitten ainakin pätevät paperit jotka auttavat minua, niin työnhaussa kuten stten siinäkin jos joskus haluan vaihtaa alaa.

Elämäni ei kuitenkaan ole niin kuin joku sen luulisi olevan, se mitä kerron ja näytän ei todellisuudessa kerro kaikkea. En minä saa melkein koskaan sitä mitä haluan jos kyse on jostain vähän isommast hankinnasta. Saa nähdä nyt miten käy kun olis tarkotus hypätä lapsuuden kengistä ulos ja alkaa katselemaan maailmaa täysin uusin silmin. Yksin ei hylättynä mutta kuitenkin. On aika jättää menneet taakse, on aika hyvätellä lapsuuden mmuistot, on aika jättää menneisyys. On aika aloittamaan elämä alusta, tai ainakin jatkamaan sitä uusin silmin. Työpaikan kun nyt tässä vaan sais ni vois olla mahdollisuus vaikka ja mihin.

Ajatuksia ja niiden pätkimisiä-

Se että luulin käyneeni pohjalla tässä hetki sitten. Ei se välttämättä ollutkaan niin pohja, vaikka sieltä on nyt noustu ja suunta todellakin on edelleeen vain ja ainoastaan ylöspäin. Vaikka elämä välillä potkii tajusin eilen millaisia kavereita minulla on tässä ympärilläni, se oli todellakin suuri virhe kun pidin heihin etäisyyttä mutta se etäisyys oli todellakin liikaa. Mutta sillon sain päätäni järjestykseen ja nyt kun se on järjestyksessä nään taas elämää uusin silmin. Kuitenkin tässä tämä ikäkin vaikuttaa mutta nyt jos koska on se aikuistumisen hetki. Hetki ottaa valta elämästään, hetki ottaa valta päättää itse omista asioistaan, hetki jolloin on pakko päättää mitä haluan, missä ja kenen kanssa. Nyt jos koska se on tehtävä. Elämä ei todellakaan ole helppoa ei myöskään silloin kun se 18 tulee täyteen. 18 on kuitenkin vain se ikä kun saa paljon ja kaikkea, mutta silloin tulee myös sitten niitä epämukavia asioita.

Näin ainoana lapsena ei ole helppoa päästä irti lapsuuden kengistä koska kotonakin se lapsuus näkyy edelleen liikaa jokapäiväisessä elämässä. Se että elää niiden kaikkien muistojen seassa ei ole helppoa, nyt jos koska haluaisin päästä irti menneisyyden muistoista ja katsoa elämää uusin silmin, nämä uuden ystäväni varmasti auttavat minua siinä, he jos ketkä ovat niitä jotka tukevat valinnoissani. Suurimmat valintani ovat tällähetkellä kuitenkin niitä jotka suuresti vaikuttavat tulevaisuuteeni. Ammatti, omakämppä, omaelämä, autot sun muut. Kuitenkin 18-vuotisuus tuo niitä "vapauksia" mutta ne "vapaudet voivat kuitenkin olla liikaa. Kun sen oman elämän aloittaa voi se elämä lähteä menemään alamäkeä ja suurella nopeudella. Se alamäki kuitenkin voi mun puolesta alkaa koska siitä ainoa oikea suunta on se ylämäki, elämä opettaa, mikään muu ei sitä voi opettaa. Opetukset voivat kolahtaa pahasti, mutta ne kolahdukset opettavat. Onneksi elämä voi myös hymyillä, asiat voivat mennä jossain kohtaa hyvin, niistä hetkistä täytyy todellakin vain nauttia. Nauttia siitä mikä on ympärillä, nauttia siitä mitä saa ja nauttia siitä mitä voi antaa. Kuitenkaan ne hyvät hetket eivät jatku loputtomiin. Kolahdukset ja nautinnot kuuluvat elämään. Virheistä opitaan, virheitä yritetään olla toistamatta. Minä muutun, maailma muuttuu, elämä muuttuu, rutiinit muuttuu. Mutta kun kaikki muuttuvat kerralla liikaa voi pää hajota, kun joku jota pitää itsestään selvyytenä ei olekkaan enää itsestään selvyys, satuttaa minua eniten, sen tässä olen viimeaikoina huomannut, elämäni on todella paljon tässä 10kk.n aikana muuttunut, olen muuttunut ihmisenä, ihmisenä muita kohtaan, ihmisenä itseäni kohtaan, ihmisenä ajatuksissan, ihmisenä haaveissani.


Toivottavasti elämä tässä vielä jossain vaiheessa antaisi minullekin jotain todella hyvää, jotain mistä todellakin nautin, että minun ei tarvitse miettiä surullisia asioita. Niitä hetkiä tulee vielä aivan varmasti. Kaikkihan on itsestäni kiinni, kiinni siitä miten kohtelen muita, kiinni siitä millaisen kuvan annan itsestäni, kiinni siitä miten käyttäydyn, olenko vielä se lapsellinen Laura vai se aikuinen Larppa joka osaa jo hallita elämänsä kulkua. yPuolivuotta minulla on aikaa vielä siihen aikuisuuden ikään, mutta olenko siihen henkisesti valmis, minun on vain nyt aika kasvaa henkisesti, muuttaa ajatus maailmaani aivan kaikesta, koulusta, ihmisistä, kavereista, kaikesta. Itse teen valintani, itse teen päätökseni, itse hallitsen ajatukseni, itse olen oman elämäni valtias.

Kuitenkin onko tämä kasvu kuitenkin liikaa pienelle päälle, olenko valmis niin hyvin että kolahdukset eivät ole enää niin pahoja, olenko valmis siihen että vain minä päätän, minä valitsen, minä hallitsen. Olenko valmis siihen että elämä muuttuu totaalisesti kun omilleni muutan, olenko valmis kuuntelemaan juoruja minusta, minun paskamaisuudestani, olenko valmis ylipäätään enää mihinkään suureen, osaanko olla se aikuinen, osaanko elää niinkuin pitäis. Osaanko hallita, hillitä itseni, osaanko olla aikuismainen vai esitänkö vain, esitänkö liian vahvaa mitä oikeasti olen. Onhan tässä niitä suuria valintoja jo tullut, koulut sun muut, päätökset kaveripiiristäni, Näistä tämän hetken kavereista en todellakaan halua luopua. He ovat se mikä mua auttaa jaksamaan päivästä toiseen, he ovat se mitkä antavat elämääni valoa, he ovat se auringon paistoni risukasaani, he ovat se jotka auttavat, he jotka kuuntelevat, auttavat suurissa valinnoissani, antavat elämän tärkeitä neuvoja kaikkien pienien valintojen ohella. He ovat minulle oikeast todella tärkeitä, he avaavat silmäni kun suljen ne kaikelta muulta. Sulkevat silmäni kun ne ovat liian auki, auttavat, tukevat, jeesaavat. Heihin luotan yhä edelleen. Luotan enemmän kuin omiin vanhempiini, puhun heille kaikesta, kun he vain saavat minut puhumaan.

Laula minulle vielä se kaunis laulu

Päivä 3 – Minun vanhempani
Skipataan tämä ihan oman turvallisuuteni vuoksi

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

What would you love?

Päivä 2 – Eka rakkaus



Jaa nii mikä? Ensimmäinen rakkaus. Itsellän ei sellaista vielä ainakaan tähän mennessä ole ollut. Jos aikoo rakastaa, pitää oikeasti välittää todella paljon, yhteisymmärryksen pitää mennä yks yhteen (You know wht you mean?) ja rakastaa toista vaikka hän olisi luonteeltaan millainen tahansa.



Ihastuminen on aina ollut se mun juttu, elämässäni on ollut todella monta ihastusta joista tämän hetkisin on ollut pisin ja on edelleen. 9kk tuli tänään täyteen ;) Tämä ihminen on minulle todella tärkeä ja hänestä aion pitää todellakin kiinni. Ihastumista, kuten rakastumistakin voisi kuvailla kaikenlaisilla sanoilla, kuitenkaan aina niiden oikeiden sanojen löytäminen ei ole tärkeintä vaan se että todella näyttää että välittää. Välittämisenkin tosin voi näyttää monella eri tavalla mutta vain itse tietää mikä niistä tavoista on se paras ja mikä kannattaa suosiolla jättää pois.






Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Wish you were here?

Päivä 1 - Esittele Itsesi
Joo o. Eli olen tälläinen Omalaatuinen 17-vuotias tytön tyllerö jolla koko tulevaisuus on vielä auki. Luonteeltani olen äkkipikainen, huumorintajuinen, fiksu, hauska, ja vieläkö tätä omakehua pitää jatkaa. Omakehu ja itsekkyys on asioita joita en katso läpi sormien. Vaikkakin aina välillä kumpaakin harrastan mutta you know, what i mean. En enää nykyään pahemmin kerro luonnettani, muuta kuin uusille ihmisille jotain näkyvimpiä piirteitä. Koska mun mielestä koskaan ei saisi omaa luonnettaan kuvailla vaan aina pitäisi olla joku hyvä kaveri kertomassa millainen oikeasti on.



Vaikka sanon että tulevaisuuteni on täysin auki. Opiskelen tällä hetkellä Vammalan Ammattikoulussa Leipuri-Kondiittoriksi. Näillä näkymin tulen vielä monenmonituista vuotta työskentelemään tällä alalla koska tunnen sen omakseni. Mutta tulevaisuus näytttää mistä itseni löydän.





Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Ja jostain tuhkan seasta noussut ylös taas

Nyt jos koska tunnen olevani onnellinen, tällä hetkellä ei stressaa mikään sen isompi asia, jotain pieniä kylläkin, mutta sehän on ihan normaalia. Tässä viimepäivinä oon saanu huomata mihin kaikkeen mahdolliseeen ihmiskroppakin venyy. Lähemmäs 40h sähkökatkoksesta tuli selvittyä. Lisäksi tässä oon ollut todella paljon muutakin ja oon vaan ihmetellyt että mun pää on pysynyt näinkin hyvin kasassa. Joskus tosin tuntuu että se pää oikeasti hajoaa mutta hyvin on pysynyt kasassa tähän asti ja toivottavasti pysyykin kasassa.

Tulisinko Yhtärikkaaksi, vai olenko jo Rikkaampi?

Vaikka en ennen pahemmin tuiskusta tykänytkään, jotenkin tän sen uuden levyn biisien sanat vaan kolahtaa ja kuullostaa jopa todella hyvältä, kuten esim. Rukous.

Mutta asiaan. Tämän postauksen pohjana toimii tuo "tulisikon yhtä rikkaaksi, vai olenko jo rikkaampi. Tämän lausahduksen kun voi ajatella niin monella, monella tavalla niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla ajateltuna.

Henkisesti voisi ajatella tai näin siis minä ajattelen että oikeasti, minulla on todella mahtavia ystäviä joten voin kuvitella olevani henkisesti miljonääri, oikeita ystäviä ei todellakaan voi rahan arvossa mitata. Eikä ikinä ystävissä ratkaise se määrä vaan todellakin laatu. Ilman luotettavia ystäviä ei vaan voi elää, ilman sitä että koska vaan voi avautua ja on varma että kuunnellaa.

Fyysisellä tasolla voisi ajatella että voi tulla rahallisesti yhtä rikkaaksin, mutta onko se varmasti niin että se raha tuo onnen? Tuohan se hetkellisesti ja materiaalisesti mutta henkisellä tasolla kuitenkin ne ystävät tuovat sen rikkauden.

Olen nähnyt rakkauden

Onko mikään muu niin ärsyttävää ku esittäminen! Oon tässä viimeaikoina saanut seurata todella läheltä sitä että ihmiset esittävät aivan jotain muuta persoonaa toisten ihmisten seurassa mitä he oikeasti ovat. Vaikka itse myönnän esittäväni joskus eräälle ihmiselle erään seurassa, mutta tämä mitä oon seurannu on alkanu mennä jo yli munkin hilseen.