Ja jostain tuhkan seasta noussut ylös taas

Nyt jos koska tunnen olevani onnellinen, tällä hetkellä ei stressaa mikään sen isompi asia, jotain pieniä kylläkin, mutta sehän on ihan normaalia. Tässä viimepäivinä oon saanu huomata mihin kaikkeen mahdolliseeen ihmiskroppakin venyy. Lähemmäs 40h sähkökatkoksesta tuli selvittyä. Lisäksi tässä oon ollut todella paljon muutakin ja oon vaan ihmetellyt että mun pää on pysynyt näinkin hyvin kasassa. Joskus tosin tuntuu että se pää oikeasti hajoaa mutta hyvin on pysynyt kasassa tähän asti ja toivottavasti pysyykin kasassa.

Tulisinko Yhtärikkaaksi, vai olenko jo Rikkaampi?

Vaikka en ennen pahemmin tuiskusta tykänytkään, jotenkin tän sen uuden levyn biisien sanat vaan kolahtaa ja kuullostaa jopa todella hyvältä, kuten esim. Rukous.

Mutta asiaan. Tämän postauksen pohjana toimii tuo "tulisikon yhtä rikkaaksi, vai olenko jo rikkaampi. Tämän lausahduksen kun voi ajatella niin monella, monella tavalla niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla ajateltuna.

Henkisesti voisi ajatella tai näin siis minä ajattelen että oikeasti, minulla on todella mahtavia ystäviä joten voin kuvitella olevani henkisesti miljonääri, oikeita ystäviä ei todellakaan voi rahan arvossa mitata. Eikä ikinä ystävissä ratkaise se määrä vaan todellakin laatu. Ilman luotettavia ystäviä ei vaan voi elää, ilman sitä että koska vaan voi avautua ja on varma että kuunnellaa.

Fyysisellä tasolla voisi ajatella että voi tulla rahallisesti yhtä rikkaaksin, mutta onko se varmasti niin että se raha tuo onnen? Tuohan se hetkellisesti ja materiaalisesti mutta henkisellä tasolla kuitenkin ne ystävät tuovat sen rikkauden.

Olen nähnyt rakkauden

Onko mikään muu niin ärsyttävää ku esittäminen! Oon tässä viimeaikoina saanut seurata todella läheltä sitä että ihmiset esittävät aivan jotain muuta persoonaa toisten ihmisten seurassa mitä he oikeasti ovat. Vaikka itse myönnän esittäväni joskus eräälle ihmiselle erään seurassa, mutta tämä mitä oon seurannu on alkanu mennä jo yli munkin hilseen.

Voiko ihanammin päivä enää alkaa

Jepa jeejee. Ei mulla sinänsä oo edelleenkään mitään fiksua blogattavaa mut kuhan nyt muuten ajattelin vaan kirjottaa elämästä ja sen ihanan syvällisistä jutuista.

Tässä näin oon viimeaikoia tossissani miettiny oonko mä nyt ihan oikealla alalla. Varsinkin nyt kun ihana pieni rasitusvamma päätti tulla piristämään mun elämää. Enää tää käsi ei oo niin kipee ku sillon kun se tuli mutta edelleenkään en mitään purkkia/pulloa pysty kivuttomasti oikealla kädellä avaamaan, no ompahan ainakin vasemman käden koordinaatio kehittynyt. Ennen en oikeestaan mitään aukassu vasemmalla mut nyt aukee pullo jo ihan sujuvasti. Pilttipurkki on vielä sellainen mikä vaatii harjotusta aika runsaasti ennen ku alkaa toimia kunnolla mutta eikös niin että harjoitus tekee mestarin ennenmmin tai myöhemmin. Kirjottaan ei vielä oo tarvinnu opetella vasemmalla ja hiirtäkin pystyy käyttään kohtalaisen kivuttomasti, no jos vielä torstaina särkee/on kipee ni ei muutaku terkkarille vaa. Paranimsta vois ehkä nopeuttaa sillä että malttais vaan olla rauhallisesti mutta töitä teen melkein 200% eli täysillä enkä varo oikeestaan hiukkaakaan.

Muutenkin alanvaihto tai no ehkä tää toinen vois pikemminkin olla koulunvaihto vois ola jees koska tuntuu että tuol vaan kaikilla menee muhun hermot mut sehän mä voisin ehkä jotenkin helpottaa sillä että muuttaisin vaan sitä omaa käytöstäni hiukan parempaan suuntaa. No katsellaan sitten joulun jälkeen ja varsinkin työharjottelun jälkeen että missä mennään ja kuinka lujaa, itse uskon siihen täysin että asenteeni on muuttunut ja paljon.

Sit jotain ihan muuta. Mua alkaa vaa päivä päivältä ketuttaan se että en vielä oo sitä 18v. Vaikka niihin synttäreihin ei enää oo ku 8kk. Loppujenlopuks kuinka nopeesti aika on mennyt kun juurihan se 8kk oli siihen että täyttäisin 15 ja nyt jo se että täytän 18. Jotenkin odotan sitä että täyttäisin mutta onhan siinä sitten ne huonommatkin puolensa. Tulee paljon enemmän vastuuta lisää ja sit hhmm ne rahajutut onkin asia aivan erikseen. No toivottavasti saisin asiat mahdollisimman hyvin järjestyyn niin että ne menisi edes vähän niinku oon suunnitellu. Omakämppä, oma elämä, saa olla baareissa luvallisesti ja saa kaupasta luvallisesti sitä alkoholia. Mutta onhan ihan hyvä vielä odottaa koska mitäs mä sitten odotan kun oon sen 18. No aikankin sitä että valmistuisin, saisin töitä, ja nniin tietenkin sitten on se 20 mut onneks siihen nyt on vielä hetki aikaan, taitaa olla pientä ikäkriisin poikastakin jo siinä vaiheessa. Mutta kyllä se päivä sieltä tulee hitaasti mutta varmasti. Vanhemmilleni se että täytän 18 taitaa olla kovapala purtavaksi sillä olenhan heidän ainutlapsensa. Ainuunlapsen elämä ei muuten todellakaan ole helppoa.

Tämmöstä tällä kertaa =)

Sä oot liian kaunis häpeemään

Tiedätkö sen tunteen, kun ensin rakennat hetken aikaa pilvilinnoja ja sitten karu todellisuus iskee. Näin käy mulle nykyään melkein kokoajan. Ensin haaveilen tai muistelen jotain kivaa ja seuraavassa hetkessä iskee päähän että hei eihän asiat olekkaan niin hyvin vaan aivan jotenkin toisin. Tämän vuoksi ettei karu todellisuus iskisi niin rajuna kuin nyt, koitan mahdollisimman paljon olla ajattelematta että asiat olisi jotenkin toisin tai olisi edes niin kuin ne oli joskus muutama kuukausi sitten.

sulle tahtoisin mä tunnustaa nyt sen

Mä voisin oikeesti tehdä avautumisesta jonku opinnäyte työn tai jotain.

Se mistä mä lähden liikkeelle on tosi vaikee alottaa koska en halua tänne mitään nimiä laittaa ja muutenki pitäis onnistua oleen niin ettei kukaan tunnista itseään täältä. Mutta joo, ehkä mä voisin aloittaa siitä kuinka paljon mua ahdistaa tällä hetkellä tää tän hetkinen tilanne. Tutustuin yhteen henkilöön tässä puolisenvuotta sitten ja koko aja me ollaan vaan tultu läheisimmiks ja läheisimmiks jopa niin läheiseks että me voidan jopa tapella niin että kuitenkin sopu syntyy. Tää henkilö on mulle tällä hetkellä siis henki ja elämä ja en todellakaan tiedä mitä tekisin ilman häntä. Joka päivä mä odotan että häneltä tulisi viesti tai soittaisi tai edes facebookissa laittaisi jonkun näköistä viestiä, ja aina kun hän laittaa jonkun viestin rupeen tyyliin hyppimään kattoon ja oon tosi onnellinen, mutta se mikä tässä mua ahdistaa on se että joskus on sitten niitä päiviä kun hänestä ei kuulu mitään ja sillon jos koska mua rupee ihan hemmetisti ahdistaan. Emmä vaan osaa sanoo syytä miks, koska tiedän että kyllä hän viimeistään ottaa yhteyttä kun sen aika on. Ja on tässä toinenkin ongelma. Mä ole joskus todella mustasukkainen mutta oon tässä onnistunut vähentämään reilusti että enää en vedä kilareita nii helposti ku ennen. Myöskin sekin ahdistaa että aina kun oon täällä hänen tykönään yötä en koskaan saa unta kun ruvetaan nukkuu vaikka hetki sitten olisin ollut todella väsynyt ja tyyliin nukahtanut pystyyn.

Okei joo mää oon tosi omistushaluinen vaikka oon onnistunu muuttamaan sitäkin puolta ittessäni tosi paljon. Mutta tää tilanne on vaan niin hemmetin ahdistava ainakin aina välillä, sillon onneks helpottaa kun ajattele aivan jotain muita asioita ja koulukin onneksi onnistuu kääntämään ajatukset pois hänestä.

Se että täsä muutama kuukauden sisällä oon muuttunu luonteelani todella paljon, enää en oo läheskään niin ujo ja arka kuin joskus olin. Musta on vaan jotenki tullu paljon rohkeempi ja näytän kyllä tunteeni todella helposti, sitäkään en tässä jossain vaiheessa tuskin koskaan tehnyt. Jos oon jotain mieltä asiasta, mun päätäni ei käännetä edes panssarivaunulla.

Aah, vähän tää ahdistus nyt helpottti kun pääsen näistä ajatuksistani kirjoittamaan, mutta kaikkein eniten vaan pelkään sitä että menetän tämän minulle todella tärkeän ihmisen, sitten olisin aivan tyhjän päällä.

Bloggailu tauko jatkuu edelleen

Jep, Kuten ehkä joku on huomannu, tää mun blogi alkaa oikeesti oleen tosi kuollut, syy ehkä siihen on se et enemmän mä oon facessa ja teen siellä paljon eri juttuja mut ehkä vielä joskus palaan tänne blogin puolelle sitten enemmän.

Enkä mä tiiä jos vaikka muuttaisin tän blogin sellaseks novelli blogikiks mutta katotaan nyt mihin tämä vielä johtaa, ehkä rupeisin enemmän kirjottaan mut sit taas, no ei yleensä oo sitä inspiraatioo ja tosiaan, ei toi lukija määräkään ihan mikään hirveen suuri ole =D

Kesä

Joo joo tiedän, tui pidettyä vähän pidemppi tauko kirjottelusta mutta tuo lukijoiden vähyys ei oikein houkuta hirveesti kirjottaan.

Jotkut sitten alotti lomansa viikonloppuna mutta eräät painaa töitä.. Minä nyt satun oleen yksi niistä. Eli tänään aloitin kesätyöt Kemiran äetsän tehtailla. Mä sit lomailen vasta parin viikon päästä, mutta ainakin vähän rikkaampana jos ei muuta..

Rakkaus on Hyökyaalto, niin se viilentää.

Heippa!

Työharjottelu Oli ja meni, todella paljon tykkäsin ja todella haluaisin tuon ajan takaisin.
Mutta aattelin tässä joku päivä jotain vuosien tyylit postausta mutta ajattelin säästää teidät siltä.. noita mun vanhempia kuvia kun ei oiken katsele kukaan, en edes minä itse.

Perjantaina olin sitten parturissa.


Ja tollaset sitten tuli =)
Tykkään näistä ihan hirveen paljon, jotkut saattaa vähän ihmetellä että mitä? Mulla lyhyet hiukset, mutta kyllä se ihan totta on. Mullahan oli joskus aika paljonkin pidemmät hiukset mutta nyt ne on vaan kertakerralta lyhentyneet, sitten taas kun seuraavan kerran meen, voi olla että hiukset on vieläkin lyhyemmät, koskaan ei voi tietää. Värithän on siis Punanen ja musta.

Pe 21 - PE 28.1
Ai miten niin päiväkirjakin laahaa =D Hupsis =D

Mitäs nyt oon tehny?
Suklaapellejä on tehty, yks tilaus hoidettu, ja kaikkea muuta mukavaa =D

Työharjottelun viides ja kuudes päivä =D

Eilen pidin vähän taukoa leipomisesta, kun mokkapaloja oli vielä niin paljon jäljellä Mutta sitäkin enemmän sitten siivosin takahuonetta Sannan kans. Kyllä siitä vielä jossakin vaiheessa siisti tulee =) Lisäks niitä lukuisia kahvilan pikkuhommia.

Tiettekö miten hyvä tuuri ihmisellä voi olla =D Eilen ainakin sain todeta että erittäin hyvä. Eli kun pääsin töistä, menin Essille ja lähettiin valmennukseen Kokemäelle. Sitten kun tultiin takaisin kokemäeltä. Essi lähti suoraan kahvilalle palaveriin. No menin sitten tietysti Essin kyydillä. Kahvilalla sitten Sannan kanssa naurettiin kun en osaa pysyä kahvilalta pois ollenkaan. No ajattelin lähteä kävelemään siitä kottiin ku Sanna kysy että tuunko kyydillä ja tietty vastasin myöntävästi =D No sitten matkalla keksin että meenkin Sannalle. No ehtoo meni sitten mukavasti Sannalla ja kun Sanna tuli vielä myöhemmin käymään kahvilalla pääsin kyydillä kotiin =)

Tänään leivoin porkkanakakkua ja tein niitä lukuisia kahvilan pikkuhommia. ja tänään sitten pääsin Sannan kyydillä ja taas matkalla kysyin pääsenkö sinne ja se sopi. No meni sitten iltapäivä ja ehtoo mukavasti siellä, kun aluks vähän nukuttiin ja sit touhuttiin. Ehtoolla lähettiin viel käymään asioilla ja pääsin kotiin kyydillä.

Että tämmöset kaks päivää =D Toivottavasti nyt ei sattuisi mitään pahoja pettymyksiä =D

Työharjottelun Kolmas ja neljäs päivä.

Eilen tuli tehtyä vain mokkapaloja, pizzaa ja kaiken näköstä muuta kuten ihan sitä kassalla oloa ja Sannan kans juttelua.

Tänään vain mokkapaloja ja ihan perus noita muita juttuja =D Samalla vähän muutettiin kahvilan ilmettä keväisemmäksi =)

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä

Työharjoittelu Päivä 2

Aivan huippupäivä, jokseenkin ei voi edes sanoin kuvailla kuinka hauskaa ja ihanaa mulla oli =D Sanotaan nyt näin että Nyt jo tiedään yhden kaapin järjestyksen paremmin kuin pomoni Sanna. =D

Tänään ohjelmassa oli Porkkanakakku ja huomiselle Juustokakku. Porkkanakakku ainakin onnistu tosi hyvin. Lisäksi mun meni hermot yhteen kaappiin josta siis jo alussa mainitsin, joten sen järjestys meni melkeimpä täydellisesti uusiks ja nyt sinne mahtuukin jo jotain =D

Maantaina luulen että siivoan sen yhden takahuoneen Sannan kanssa erittäin perusteellisesti =D

P.s. Kumpikohan meistä pomottaa minä Vai Sanna, No Sanna tietysti!, eiku! =D



Emmi tyrkkäs mulle eilen tollsia perhosia ja sano että keksi näille jo paikka ja keksin sitten laittaa ne tohon hinnastoon =D Toivottavasti ne saa olla siinä vähän pidemmän aikaa =D

I remember the time of my life

Työharjoittelu!
Valitettavasti tältä päivältä ei ole kuvia =D

Elikkäs Tänään sitten alkoi se kauan odotetu työharjoittelu. Työskentelen siis Sannan Kahvilalla

Tykkään todella paljon olla tuolla. Siellä on aivan mahtava ilmapiiri ja todella mukavat työntekijät. Ei todellakaan tuu oleen tylsää näitten kolmen viikon aikana, siitä olen aivan varma.

Tänään ohjelmassa oli vain talon tavoille opettelua, mutakakun leivontaa, kassan käytön opettelua ja missä mikäkin tavara sijaitsee.

Huomista odotellessa. =D