Hupsista.. Hiukan jääny kirjottaminen sitte vähii :D Anteeksi.
Eli joskus kun jaksan,viitsin,kykenen ja haluan niin laitan tänne kertomuksen miten tuo purpuriviikko sitten oikein menikään. Näin aluksi voin sanoa että ikimuistoinen kokemushan se oli..
Ja siis tosiaan olin kaverillani Tuijalla Ma-To ja sekin kävi vielä niin hassusri että alkuperäisen suunnitelman mukaan piti olla vaan Ti-Ke mutta äitini ehdotti jos olisin Ma-Ke (Maanantaina yksi kokous jonka takia siis ei pitänyt mennä mutta kuitenkin kokouksen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Järilää) ja sitten Tiistaina kysyin Tuijalta jos sopisikin olla vielä yksi yö ja näin ollen sain viettää mitä parhaimmat neljäpäivää Tuijan seurassa. Mutta tosiaan tuosta viikosta lisää sitten joskus :D
Mutta tiettekö mikä on kamalaa.. Ikävä.. ja vielä sellainen ikävä mikä tuntuu ettei lopu koskaan eikä se oikein purkaudu mitenkään.. Vaikka kuinka yrittäis ajatella jotain muuta mutta kuitenkin jossain vaiheessa aina pysähtyy miettimään asiaa.. Itkuhan siinä ainakin minulla tulee.. Mutta kai tää tästä kun annan nyt ajan kulua ja paljon niin eiköhän sitten joskus helpota :D
Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti